Bondimaailman pyssysankarit eivät ammu enää paukkupanoksilla

Taloushistoriassa tuhlailevien poliitikkojen ja löyhien keskuspankkiireiden viimeiset kurinpitäjät ovat usein olleet niin kutsutut ”bond vigilantet”, lännenelokuvista tutuista oman käden oikeutta harjoittavista pyssysankareista rahoitusmaailmaan mallinnetut fiskaalimoraalinvartijat. Käsite viittaa markkinakuriin: jos talouspolitiikka ei ole uskottavaa, valtionlainojen korot nousevat ja valuutta romahtaa. Viime vuosina markkinakuri ei kuitenkaan ole toiminut, sillä nollakorkojen maailmassa keskuspankkien singot ovat paukkuneet näiden oman käden oikeuden harjoittajien revolvereja kovemmin.

Tämän seurauksena talouspolitiikan harjoittajien keskuudessa markkinakurin pelko on karissut, ja velat muuttuneet saataviksi: miksi ei ottaisi lainaa, kun lainaa ei tarvitse lyhentää ja korkojakaan ei tarvitse maksaa? Raharei’istä ei kuitenkaan ole ollut puutetta nollakorkoaikanakaan.

Inflaation nousu ja korkomarkkinoiden muutos (takaisin normaalitilanteeseen) on palauttanut markkinakurin kertarysäyksellä. Tämän ovat päässeet todistamaan esimerkiksi Ison-Britannian päättäjät: saarivaltion valuutta romahti ja valtionlainojen korot ampaisivat nousuun uuden hallituksen elvytyspaketin jälkeen. Tilanne on absurdi, keskuspankin nostaessa korkoja reippaalla kädellä inflaation hillitsemiseksi hallitus kiihdyttää inflaatiota elvyttämällä. Korkotason nousu johtui sekä odotuksista keskuspankin entistäkin kireämmästä rahapolitiikasta että epäluottamuksen kasvusta brittiläistä valtiontalouden hallintaa kohtaan. Valuutan romahtaminen puolestaan viesti täysin jälkimmäisestä. Korkojen nousu iskee talouteen rahoituskulujen nousuna kaikille puntavelallisille, valuutan heikkeneminen puolestaan nostaa tuonti-inflaatiota, ja noidankehä on valmis.

Korkojen nousu iskee talouteen rahoituskulujen nousuna kaikille puntavelallisille, valuutan heikkeneminen puolestaan nostaa tuonti-inflaatiota, ja noidankehä on valmis.

Markkinakuri on saanut pääministeri Trussin joukkoineen perääntymään, joskin tuleva linja on edelleen auki. Talouspoliittinen paketti julkaistaan uudelleen kuun lopussa. Markkina on hieman korjannut takaisin, mutta luottamus on horjunut. Britannian episodissa on tärkeä viesti myös euroalueen päättäjille, jotka puuhaavat yhteistä tukipakettia. Energiakriisin vaikutuksia on perusteltua helpottaa kohdennetuilla toimilla, mutta piikki ei ole rajattomasti auki. Markkinaluottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta sen voi menettää nopeasti.

Sijoittajien kannalta poliitikkojen elvytysinnolla on paljon merkitystä. Energiahintojen nousun rajoittaminen sekä kuluttajien ja yritysten tukeminen ensinnäkin vähentää negatiivisia vaikutuksia talouskehitykseen, mutta siirtävät myös suoraan riskejä ja vaikutuksia yksityiseltä sektorilta julkiselle. Molemmat tukevat esimerkiksi yritysten tuloskehitystä ja mm. maksuvaikeudet kasvavat vähemmän kuin ilman tukitoimia. Vastaavasti valtioille lainaaminen on aiempaa vähemmän houkuttelevaa.

Perinteisesti tiukkaa talouskuria ylläpitäneen Saksan sooloilu energiatukipaketin kanssa on aiheuttanut eripuraa europäättäjien keskuudessa. Riskinä on, että muutkin, kuten esimerkiksi Italian uusi hallitus, lähtevät kilpajuoksuun tukipakettien koossa. Energiakriisi on todellinen, mutta vuosikymmen eurokriisin jälkeen velkakestävyys on entistä tiukemmassa syynissä korkotason normalisoiduttua.

Energiakriisi on todellinen, mutta vuosikymmen eurokriisin jälkeen velkakestävyys on entistä tiukemmassa syynissä korkotason normalisoiduttua.

Euroalueen taloudellisen uskottavuuden viimeinen lukko on kriisien läpi ollut EKP. Apua kaivattaisiin kuitenkin myös poliitikoilta talouskasvua tukevien uudistusten muodossa. Vähimmäisvaatimus on, että keskuspankin työtä ei sabotoida Britannian malliin. Bond vigilantejen liipaisinsormi syyhyää jo.